Punaista lakkaa

Ihanaa, lapset lähtivät pitkästä aikaa yökylään! Se merkitsee, että saamme miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa, sekä tehdä juttuja joita pienten lasten kanssa ei vain pysty / ehdi.

Kun lapset ovat pois, turhamaisuuteni nostaa päätään. Tai no, ei se vain lapsista johdu, ehkä se on eniten tämä pimeä marraskuu.

Ensin teen itselleni pikamanikyyrin: Hieron kynsinauhoja monikäyttöisellä karitevoilla, mulla on käytössä tällä hetkellä Melvitan pieni purkki. Kynnet viilaan lyhemmäksi (työni takia) Mavalan juuri oikeanvärisen keltaisella viilalla, viilauksen viimeistelen tukusta ostetulla lasiviilalla. Lasiviila tekee upean siistiä jälkeä! Kun kynnet on viilattu ja kynsinauhojen rasva imeytynyt, pyyhkäisen kynnet rasvasta Essien lakanpoistoaineella. Muuten lakka ei tartu kunnolla.

Tiedän, tiedän, kynsilakat eivät todellakaan ole luonnonkosmetiikkaa. Mutta minulle lakkaus on lähes välttämätön paha. En VOI olla ainakaan ilman varpaankynsien lakkausta. Varpaani näyttäisivät aivan kuolleilta. Tai ainakin melkein.

Ensin vetaisen kynsiin Essien (tämä vaan on paras lakkamerkki) aluslakkaa. Sitten värilakaksi saman merkin kirkkaanpunaista 444 fifth avenue. Jos on kiire, yksi kerros riittää. Lopuksi päälilakkaa super duper topcoat. Siitä tulee hyvä kiilto. Valmis! Rento lauantai-ilta voi alkaa.

Lopputulos. Munsta kirkaskin värilakka sopii lyhyisiin kynsiin hyvin.